Faresin-käyttäjäjuttu

Ajettavalla apevaunulla tarkkuutta ja tehokkuutta suuren karjan ruokintaan

Suuren lypsykarjan tuotosluvuissa tai rehukustannuksissa voi kertyä merkittäviä taloudellisia heittoja, jos ruokinnan tarkoituksenmukaisuuteen ei kiinnitetä riittävää huomiota. Jatkuva erilaisten rehuainesmassojen käsittely, sekoitus ja jakelu edellyttää isoimmilla karjatiloilla osaavan henkilön lisäksi pätevää kalustoa. Hinattavat apevaunut ovat jo yleisessä käytössä, ajettavat ape-/seosrehuvaunut tekevät vahvaa tuloaan.

Maatalousyhtymä Sydänmaanlakka - Harju siirtyi ajettavan Faresin Leader 2200 seosrehuvaunun käyttäjiksi vuosi sitten toukokuussa. Kun käyttötunteja on kertynyt vajaassa vuodessa noin 700 h, niin voimme jo kysellä kuulumisia ja perusteita investoinnille.

Faresin erottui heti joukosta

Heillä uusi tulokas korvasi puolenkymmentä vuotta palvelleen traktorivetoisen 15 m3 JF -apevaunun. Isäntäväki tutustui Faresiin toissa tammikuussa Agromekin näyttelyssä ja sikäläisellä maatilalla Tanskassa, jonka synnyttämän innostuksen perusteella suunta oli kohta Italian Breganzeen Faresin tehtaalle. Siellä parin tilakäynnin täydentämänä käsitykset vahvistuivat ajettavan Faresin tarjoamista mahdollisuuksista, ja hankintapäätös oli helppo tehdä. Lisäksi merkin vihreä väri miellytti jotenkin karjatilallisten silmää. Lieneekö tilan John Deere traktoreilla ja ajosilppurilla värisilmää muokkaava vaikutus?

- Ajettavan apevaunun saama rehunjakokoneiden ja -laitteiden investointituki on merkittävästi suurempi kuin hinattavan yksikön, koska traktori ei kuulu tuen piiriin. Tämäkin seikka helpotti ratkaisua. Näillä rehumäärillä traktorin pitäisi olla rehuvaunun edessä suurikokoinen ja hyväkuntoinen. Sekoittamisen pitää onnistua joka päivä, eli toimintavarmuus on niin tärkeää, joten kyllä traktoriyhdistelmällekin kertyisi hintaa. Lisäksi, jos traktoria käytetään muihin töihin, niin sen irrottaminen/kiinnittäminen on aika työlästä ja tekemisen kynnys nousee siten aika korkealle, kertovat Esa Harju ja Jyrki Sydänmaanlakka perusteluistaan ajettavan Faresinin hankinnalle.

Heidän Faresin on 22 kuution säiliöllä ja kahdella pystyruuvilla varustettu, työpainoltaan vajaa 14 tonnia. Rehukuormaa se voi ottaa lähes 10 tonnia. Koko komeudella on pituutta 9,9 m ja leveyttä 2,35 m. Voimalähteenä on 210 hv diesel. Hydraulisesti pyörivä kuormausjyrsin on teholtaan sekin 100 hv.

Liikkumiskyky on tärkeä ominaisuus

Pituudesta huolimatta akseliväli on kohtuullinen 5,5 m. Hydrostaattiselle ajovoimansiirrolle antavat kulkusuunnan 4-veto ja 4-pyöräohjaus, myös etuakseliohjaus ja rapuohjaus ovat käytettävissä painonupin takana. Tarvittaessa Faresin liikkuu tiellä 30 km/h. Sydänmaanlakan - Harjun koneella sekoitetaan ja toimitetaan säiliöllinen apetta 2 - 3 kertaa viikossa 2,5 km päässä olevalle puolensadan nautayksikön naapuritilalle. Valkealan Kannuskosken maisemassa tiematkaan sisältyy aina mutkaa ja mäkeä, joten kaikki edellä mainitut kulkuominaisuudet ovat vuorollaan tarpeen. - Meidän tapauksessa apevaunun 4-veto on aivan ehdoton, ja uskoisin, että Suomen olosuhteissa muidenkin kannattaa sitä tosissaan harkita, sanoo Esa Harju. Kilpailevat ajettavat apevaunut ovat vain 2-vetoisia.

Esa haluaa mainita erikseen kaksi Faresin silppuavaa ominaisuutta: Noukinpäässä on lisälaitteena sähköisesti ohjattavat vastaterät, jotka repivät ja osaksi silppuavat korsimassaa säiliön täyttövaiheessa. Toinen vielä tärkeämpi tekijä on säiliön silppuritoiminto ja sen sähköisesti hallittavat hidastinterät. Syötävää jälkeä syntyy vaikka kokonaisesta olkipaalista. Myös Faresinin portaaton ajonopeus, portaaton ruuvien pyörimisnopeus ja portaaton purkuelevaattorin nopeus ovat Harjun mieleen. Yhdistelmä on myös tosi matala, ohjaamoon on helppo nousta ja ulkomitoistaan huolimatta kone on ketterä, lähinnä 4-pyöräohjauksen ansiosta.

Yhdellä täytöllä jopa 200 lehmää / vrk

Faresin yksi kuorma riittää vuorokaudeksi 200 lehmälle, silti se kuormataan parhaimmillaan jopa viisi kertaa päivässä (nuori karja ja naapuriurakointi). Rehuseoksen eli appeen aineksina ovat tilanteen mukaan säilörehu, kokojyvävilja, vilja, sokerijuurikasleike, rypsi, hivenaineet ja kuivaheinä tai olki. - Kun tiedämme, mitä tuottava lehmä tarvitsee, kokoamme appeen tilan käytettävissä olevien ainesten mukaan oikeassa suhteessa. Esimerkiksi säilörehun sisältö muuttuu kevät-, kesä- ja syysniiton välillä. Faresinin täyttö mahdollisimman paljon kärsää (kuormausjyrsintä) käyttäen käy todella nopeasti, eikä tarvita aina kuormaintraktoria, kertovat Harju ja Sydänmaanlakka.

- Tehokkaiden rehukoneiden hankinnan järkevänä edellytyksenä ovat riittävät karjakoot, siksi tilojen välinen yhteistyö ja urakointi pitäisi olla nykyistä yleisempää, kuten esimerkiksi Tanskassa. Kaikkien ei kannata varastoida kaikkia rehukomponentteja, riittää kun tila varastoi käyttökelpoisesti päärehun ja urakoitsija tuo tullessaan seoksen muut ainekset, tuumailee Jyrki Sydänmaanlakka.

Sydänmaanlakka - Harjun maatalousyhtymällä on parsipihatossaan 200 lypsävää ja parin sadan pään nuori karja, joten naapuriurakoinnin kanssa Faresinilla ruokitaan noin 460 nautaa. Lypsy tapahtuu 22-paikkaisessa karusellissa. Maatilayhtymä toteuttaa tehokkaalla rehunkorjuukalustollaan (mm. Krone Big M 9 m ajoniittomurskain ja John Deere 7500 ProDrive ajosilppuri) oman tilan lisäksi noin 10 tilan rehunkorjuun sekä ruokohelpin korjuuta parin sadan hehtaarin alalta.