Siuntio: T. Lindeberg

Pikkalan siirtonurmikon vihreät värit

Pikkalan kartanolla eteläisessä Siuntiossa Pikkalan joen ympärillä on pitkä ja osin jännittäväkin historia. Tila on perustettu Klaus Flemingin toimesta jo 1560 –luvun alussa, ja se itsenäistyi vuonna 1814 Suitian kartanosta. Kolmikerroksinen komea päärakennus on engeliläisen tyylikunnan arkkitehti A. F. Granstedtin suunnittelema.

Sodan jälkeen Porkkalan alue joutui itänaapurin vuokramaaksi vuosiksi 1944 - 1956, ja Pikkalan kartanoon asettui 20 venäläistä taloutta. Palautuksen jälkeen kartano peltoineen ja rakennuksineen oli surkeassa kunnossa. Ikään kuin muistona tältä kummalliselta ajalta päärakennuksen ylin, kolmas kerros on edelleen kunnostamatta.

Nykyisen isännän, agronomi Thure Lindebergin suvulle Pikkala tuli vasta 1887. Thuren isoisän aikakaudelle sattuivat nuo kovien vuosien ajat. Kartanon lypsykarjan pito loppui myös vuokrakauteen. Kevyet merenpohjamaat olivat ottaneet hoidon puutteessa perusteellisen juolavehnäkasvuston katteekseen. Glyfosaatti oli silloin tuntematon käsite, ja juolaa hiostettiin pois lohkoilta kesantoa ja ruista vuorottelemalla. Nykyinen isäntä on kohottanut peltojensa kasvukuntoa järjestelmällisellä, 15 vuotta jatkuneella kalkituksella. Nyt pH onkin 6,7 – 6,8 erinomaisissa arvoissa.

Tämän päivän maatalouspolitiikasta Thure sanoo: - Huonolta näyttää eteenpäin. Nyt ei ole kestävä tilanne. Tieto-taito häviää peltoviljelystä. Peruskunnostukseen, kuten kalkitukseen ei satsata, koska lisähyödystä eli viljakilosta saa niin huonon hinnan.

Mittavaa siirtonurmen kasvatusta

Agronomiopiskelija Thure Lindeberg haki 80-luvun puolivälissä vuoden verran ideoita ja vauhtia USA:sta tulevaa kotitilan vastuullista hoitoa varten. Vuodesta 1988 lähtien Pikkalassa on tuotettu myös siirtonurmea pihojen ja urheilukenttien viheriöittämiseksi.

Yhtä kauan isäntä on myös kokeillut sokerimaissin viljelyä, kaupallisessa mittakaavassa kuuden vuoden ajan. Hehtaarin alalla kasvaa itsepoiminta-asiakkaille tuota makoista purtavaa.

Nurmiviljely tuottaa nyt noin puolet tilan liikevaihdosta. Hehtaareja siirtonurmen alla on noin 40. Meidän oloissamme kestää kaksi vuotta kylvöstä nurmen sadonkorjuuseen, Kaliforniassa uusi siirtonurmi irrotetaan kasvualustastaan kuuden kuukauden päässä kylvöstä.

Pikkalan siirtonurmi markkinoidaan yhteistyössä joroislaisen Järvikylän kartanon nurmen kanssa tuotemerkkinä Finnurmi (”finnurmi.fi”). Yksityiset asiakkaat käyvät nurmea hakemassa myös suoraan Pikkalasta, joka sijaitsee aivan kantatie 51 varrella. Pienissä erissä nurmen tilahinta on verollisena 3 – 5 e per neliö. Yksi 40 x 250 cm rulla painaa 15 – 20 kg, joten henkilöauton perävaunuun mahtuu helposti 30 – 40 m2.

Suomessa on kymmenkunta siirtonurmen tuottajaa, ja Lindebergin mukaan kilpailu on kovaa. Tosin markkinat ovat myös tasavarmassa kasvussa, ja vientikin Eestiin ja Venäjälle on jo aloitettu.

Kevyet maat kaipaavat kyntöä
Thure Lindeberg on ainakin toistaiseksi sitä mieltä, että kevyet merenpohjamaat tuottavat satoa parhaiten kun perusmenetelmänä on perinteinen kyntö. Rypsin jälkeen heillä tosin kylvetään Väderstad Rapidilla suoraan syysvehnää.

Maat kynnetään nimenomaan pakkerilla varustetulla Kverneland-auralla. – Se yhdistelmä toimii todella hyvin. Keväällä teemme vain kevyen pintamuokkauksen ennen kylvöä.

Pikkalassa on viljalla ja kesannolla noin 180 hehtaaria. Isäntä ei ole tässä tilanteessa halukas kilpailemaan lisämaasta, hintataso nousee liian korkeaksi. Viljasektori on jaettu monipuolisesti eri lajeille; vehnä, ruis, rypsi ja mallasohra.

Pikkalassa on kaksi vakituista työntekijää. Toinen heistä, Bror Lindholm on työskennellyt tilalla vuodesta 1956 lähtien! Kesäisin nurmikentät työllistävät lisäksi 3 – 4 kausityöntekijää, jotka ovat agronomi- tai agrologiharjoittelijoita sekä työtä pelkäämättömiä eestiläisiä.

Keskittyminen yhteen konemerkkiin

- Keskittymällä yhteen konemerkkiin ei tarvitse juosta eri liikkeissä hankkimassa huolto-osia ja tarvikkeita. Meillä se merkki on John Deere, joka on kestävä ja hyvin toimiva kone. Meillä on siitä hyviä kokemuksia jo 80 –luvun alusta lähtien. Tekniset ominaisuudet eivät minua sinällään kiinnosta, kertoilee Thure.

Pikkalan kartanon John Deere –kalusto onkin tilan tuotantosuunta ja koko huomioiden mittavan asiallinen, näin sanoaksemme: JD 6910 /-99 vetää kyntöauraa ja joka nurkasta paripyörin varustettuna kylvölannoitinta. 6800 /-94 on keväisin muokkaustraktorina, ja sillä ja metsäperävaunulla noudetaan rankaa 15 km säteeltä tilan hakelämmityksen tarpeisiin.

JD 5500 /-00 on takavetoinen Trelleborgin mammuttirenkain varustettu nurmikentän yleistraktori, jota isäntä heti kehuu: - Se on 2 900 kiloa painavana näppäränä traktorina todella hyvä nurmella, eikä se riko nurmen pintaa. Sillä mm. lannoitetaan, ruiskutetaan ja kerätään leikkausjätteet. Paljon käyttöä.

Tilan ensimmäiset Jonnikat ovat vuosimallia 1982: 2140 on kerännyt mittariinsa reilusti yli 10 000 tuntia, ja toimii edelleen mm. viljojen ruiskutuksissa. 3040 on 6-sylinterinen takaveto, jota käytetään vaihtelevissa siirtoajoissa.

Pikkalan järjestyksessä toinen John Deere –puimuri on 14 jalan 2254 /-98. Lindeberg halusi puimurinsa näin kapealla pöydällä, koska tilan pellot ovat hajallaan mutkaisten ja osaksi mäkisten teiden päässä.

John Deeret huolletaan mahdollisimman pitkälti itse. Vaativimmat asennukset tekee sopimushuolto Don Rödlin Inkoosta. Virkkalan Agrimarket on osien ja tarvikkeiden hankintapaikka.

Haluttu Gator

Oman lukunsa ansaitsee 6-pyöräinen JD Gator vuodelta 2001. – Se on meillä nurmella oikea monitoimikone, se on aina käytössä, jokainen haluaa ajaa sillä. Se on todella hyvä ajoneuvo. Minullakin oli siitä ennakkoluuloja, mutta ei ole enää. Sillä voi huoletta ajaa nurmikoilla. Sillä on mukava viedä asiakas paikan päälle tuoretta nurmikkoaan noutamaan. Gator on myös dieselinä edullinen käyttää, sillä voi ajaa samalla polttoaineella traktoreiden kanssa, kertoilee tyytyväinen kartanon isäntä tammikuisena 20 asteen pakkaspäivänä.

John Deere on monen paikan kone. Pikkalan suurta nurmien kastelupumppua pyörittää erikoisvalmisteinen JD, joka on hankittu Ranskasta.