Siikajoki: R. Kukkohovi

Luomupihviä merenrannalta

Siikajoella on Suomen komeimmat ja pisimmät hiekkarannat, vaikka Kalajoki on osannut hyödyntää omansa todella hyvin, sanoo Rainer Kukkohovi, joka pyörittää mittavaa pihvikarjatilaa miltei merinäköalalla Siikajoen Säärenperällä, Hailuodon saaren kohdalla, jonne on vettä välissä kahdeksan kilometriä. Vanha isäntä nostaa merestä siikaa ja ahventa hylkeet ja hanhet seuranaan. Lähitienoilla liikkuu myös karhuja ja susia, josta karjatilalliset ovat huolissaan.

Kukkohovin luomuviljelytilalla on noin 300 lähinnä Limousine –emolehmää, ja lihakarjan kokonaismäärä on hiukan yli 500 tyytyväistä märehtijää. Tilan töistä vastaavat isä ja poika, Rainer ja Jarno (21). Palkattua työvoimaa ei tilan töissä tarvita, ja Rainerin vaimokin käy tilan ulkopuolella töissä. Jotta sillä lailla!

Tila tuottaa vuodessa reilun 50 nettotonnia mureaa pihvilihaa. Nautojen viimeinen matka suuntautuu Kuopioon tai Nurmoon. Karja ruokitaan mahdollisimman pitkälti kotoisilla rehuilla. Viljaa ostetaan lähialueen viljelijöiltä, lähinnä Lumijoelta. Lisävalkuaista ei käytetä, vain kivennäinen ja tunnin traktorimatkan päästä haettava tyrnäväläinen perunarankki ovat ostorehuja viljan lisäksi. Isäntä sanoo rahtikustannusten olevan tänä päivänä jo varsin merkittävä tekijä. Apevaunussa sekoitetaan säilörehu, vilja, kivennäinen ja rankki. Tilan noin 170 ha viljelyala kasvaa kaikki apilavoittoista nurmea, josta John Deere 578 –pyöröpaalaimella kietaistaan vuodessa yli 3 000 paalia, joka sekään ei riitä, vaan lisää paalataan naapureilta. Päiväkulutus on parikymmentä rehupaalia.

Emolehmiä laidunnetaan mahdollisimman pitkään yli 300 hehtaarin ikiheinän rantalaitumilla. Tämä hillitsee tehokkaasti myös pihatossa syntyvää lantamäärää. Lähialueiden viljelijöiltä paalataan vuodessa noin 1 200 pyöröpaalia kuivikkeiksi, joten paalien käsittely on tällä tilalla rutiinipuuhaa. Kuivikkeena käytetään myös turvetta, jota tuodaan Paavolasta ja Vihannista.

Ensimmäiset neljä John Deereä

Kukkohovin tilalle hankittiin ensimmäinen JD vuonna 1999 malliaan 6910 varustettuna mm. Quicke –kuormaimella ja ilmastoinnilla. Ennen JD –aikaa tilalla luotettiin MBTraciin, joista toinen on edelleen tilalla yli 20 000 tuntia taulussaan. JD 6910:in on ollut ihan tarpeeseen, sillä työkokemusta on kertynyt 10 300 tunnin edestä, ”still going strong” eli täydessä työiskussa edelleen.

Jenkki JD 7710 varustettuna muhkein 900-42 / 600-28 renkain vuodelta -03 on tuonut voimaa tarpeeseen 2 400 h verran. – Sen teho-hyötysuhde on ylivoimainen, on pieniruokainen, eikä valita vaikka käsketäänkin. Koostaan huolimatta on vielä ketteräkin, hehkuttaa Rainer.

Mannheimin suurimmat kuutoset 6920 AutoQuadit ovat perättäisiltä vuosilta -04 ja -05. Molemmissa on automaatti-ilmastointi ja etukuormain. Tunteja on ikäjärjestyksessä 2 400 ja 800 h, joten esitellyistä käyttötuntimääristä voi perustellusti todeta, että tämän mittaluokan pihvikarjatilalla traktorit eivät seiso pihan koristeena.

Kiitelty ohjaamo ja voimanotto

Kukkohovin isännät voivat kertoa kokemuksen todellisella äänellä ajatuksiaan Jontikoista: - Voimanotoltaan eivät hyydy, yllättävän riskejä. Kehotankin pyörityshommia tekevien ja traktorivaihtoa harkitsevien käymään kokeilemassa John Deeren näitä ominaisuuksia. Ohjaamoltaan ovat niin hiljaisia kuin vain traktori voi olla. Niittomurskaimen tai paalaimen käyntiääni ei kuulu ohjaamoon. Yllättävästi 6910 on mielestämme hiljaisin. Aikoinaan kuulin, että 6910:ssä on hyvä ohjaamo, innostuin asiasta ja tein kaupan traktoria kokeilematta, kertoilee Rainer.

- Erillinen runko vaimentaa värinät ja tärinät verrattuna muihin merkkeihin. Automaattinen ilmastointi on kesällä todella hyvä; tulee tehtyä liiankin pitkiä päiviä. Renkaat ovat traktorissa tärkeät; niiden pitää olla pehmeäkylkiset ja hyvät. Istuin on myös tärkeä, sekä traktorissa pitää olla kohtuullisesti painoakin, kertoo Rainer edelleen, Jarnon myötäillessä puheliaan isänsä vierellä.