Parainen: D. ja R. Lindroos

Tuotantovuosi vauhtiin varhaisperunalla

Parainen on muutakin kuin kalkkia ja käsipalloa. Reilut 20 kilometriä Turusta sijaitseva Parainen on pieni kaupunki käytännössä täysin meriveden ympäröimä eli saaristokaupunki. Markkinahenkisyydestä kertoo neljällä kielellä tehdyt nettisivut.

Paraisten peltoala on lähes 5 300 hehtaaria, joka jakaantuu 125 tukikelpoiselle tilalle. Yksi suurimmista ja voimaperäistä tuotantoa toteuttavista on Nulton tila, jota isännöivät Dagrun ja Roger Lindroos. Tilan peltoala vuokramaineen on hieman yli 200 ha, josta reilut 10 ha kasvaa varhaisperunaa, 50 ha sokerijuurikasta, 15 ha lanttua ja loppu pääosin syysvehnää.

Perunaa harson alle

Varhaisperunan tuotanto on Nulton tärkeä tuotantokasvi, jonka sato on pääosin korjattu juhannukseen mennessä. Istutus alkaa tavallisesti huhtikuun alussa. Sesongissa eli kesäkuun nostokautena on perunan kimpussa jopa parikymmentä työntekijää. Näiden kahden vaiheen tärkeimpien työkoneiden kyljessä lukee Juko ja Kverneland.

Sokerijuurikas on ollut alusta lähtien Rogerin sydäntä lähellä. 50 hehtaarin ala nousee pääosin 3-rivisellä hinattavalla koneella. Viljelyn tulevaisuuden näkymät saavat isännän kuitenkin mietteliääksi, eikä suuria investointeja jurtille tehdä. 15 hehtaarin lanttualakaan ei ole niitä Suomen pienimpiä.

Pääosa vuokrapelloista on 25 kilometrin päässä. Siellä viljellään juurikasta ja viljaa. Suorakylvö on kovasti yleistynyt Paraisillakin. Väderstad Rapidilla viljelijä Lindroos miehistöineen ehtii myös kylvöurakointiin. Viljelykierron vuoksi tilalla kasvatetaan myös kanttipaaliin kietaistavaa säilörehuheinää hevosille.

Koneurakointia ja rapuja

Nulton tilalla on kaksi ympärivuotista palkattua työntekijää isäntäparin lisäksi. Tämä mahdollistaa, että tehokkailla koneilla ehditään, ja on mielekästä suorittaa koneurakointia. Talvella Paraisillakin (voi) sataa lunta, ja Partekin tehdasalueet pidetään lumesta siisteinä. Kalkin levitys sopii myös hyvin tämän kunnan viljelijälle.

Toisaalta Lindroos ostaa urakointipalveluja suomalaisittain ihan ennakkoluulottomasti; vilja puidaan ja kuivataan ostopalveluina. Puinti maksaa 70 – 80 euroa hehtaarilta, kylvöä Lindroos urakoi 60 e/ha ja peltovuokrataso Paraisilla on 200 e/ha kahta puolta. Noin 25 metsähehtaarin työtehtävät teetetään sen ajan tullen myös ulkopuolisella.

Nulton tilan tärkeimmät työkoneet ovat kolmen tilan yhteisyhtiön Allfarmin omistamia, joka sekin kuvaa isännän todellista yrittäjähenkeä.

Tilan alueella, hiekkapohjaisella maalla on noin neljän hehtaarin omatekoinen järvi, jonka Rogerin isä on kaivanut. Järvi tarjoaa nyt harrastusta ja lisäelinkeinoa rapujen muodossa. Ensimmäiset täpläravut istutettiin vuonna 1992. Rapuvuosissa on suuria eroja, joten vuosituotanto vaihtelee 1 000 ja 5 000 saksiniekan välillä. Markkinointi tapahtuu viidakkorummun kuminan välityksellä.

Luotettava John Deere

Roger Lindroos sai tuntuman John Deereen ollessaan Turun alueen silloisen JD -piirimyyjän palveluksessa harjoittelijana. Nuorella miehellä oli tilanhoito edessä, ja tarvittiin traktoria, ja valinta kohdistui neljä vuotta käytettyyn John Deere 1640 –malliin. Tämä ikinuori JD on tilalla käytössä edelleen 6 000 työtuntia kokeneena.

Seuraava Jussi Peura tuli uutena taloon vuonna 1995 tyyppiään 6400, joka keräsi neljässä vuodessa 5 000 tuntia. – Se JD toimi kuin kello. Takuuajan pikkuhoitojen jälkeen ainoa varaosa koko aikana oli 600 markan arvoinen polttoainepumppu, muistelee Roger tyytyväisenä.

6400:sta seurasi 6400, jolla on tähän mennessä huristeltu 5 000 tunnin edestä. 1999 tilan toimintojen edelleen laajentuessa hankittiin uusi 6910, joka sekin on kiertänyt mittariinsa jo 5 500 tuntia. Perunariveille ja ruiskutuksiin tarvittiin seuraava John Deere vuonna 2001. Tämä 6310 on palvellut talossa 2 900 tunnin rupeaman. Kahta vuotta myöhemmin tuli 6620, ja viime keväänä riviviljelypyörillä varustettu uuden mallisarjan suosikki 5820.

Lindroosin Jonnikoissa on erikoisviljelytilan tarpeiden mukaan vakiona neljä hydrauliikkalohkoa ja ilmastointilaite . AutoPowriin Roger ei ole vielä innostunut, sillä PowerQuad yhdenmukaisuus on etu tilalla, jossa traktoreilla on useita eri kuljettajia. Myös AP:n lisähinnan Roger on katsonut paremmaksi sijoittaa johonkin muuhun tuotantopanokseen.

Miksi kuusi kappaletta pelkkää JD:tä? - Se on toimintavarma ja turvallinen. Jonnikka on luotettava ja toimii aina kun tarvitaan. Tosin ei JD:kään ole täydellinen traktori. Hinta-laatusuhde on myös kohdallaan. Toivottavasti jatkossakaan John Deereen ei tule vakioksi liikaa hienouksia, toimivuus on tärkeintä, luettelee Lindroos.
Traktoreiden huollot tehdään täsmällisesti ja muistiinpanoja tehden.

John Deere –viljelijän nostalgisena lippuna Roger Lindroosilla on 1968 mallin ja isännän syntymävuoden JD 510. Tämän veteraanitraktorin hän aikoo joskus laitella oikein bulevardikuntoon.