Kittilä: Kiinteistöyhtymä Rytkönen

Hissillä ohjaamoon ja ei kun menoksi!

Alaraajahalvaantunut Pertti Rytkönen koki kovan kohtalonsa yli 20 vuotta sitten enon ohjaaman auton pyörähtäessä katolleen. Pysäyttävä tapahtuma ei kuitenkaan lannistanut kittiläläisen Pertin menohalua. Hän ajaa jo kolmatta John Deereään. Ja suurta mielikuvitusta ei tarvita, jos veikkaa Pertin nykyisen Jonnikan olevan portaattoman vaihteiston AutoPowr.

Yhteistoimintaa veljen kanssa

Pertti ja veljensä Kaunon kotitila tuottaa maitoa ja poronlihaa Kiinteistöyhtymä Rytkösen nimellä. Viljeltyä on noin 40 ha, joka kasvaa kaikki nurmea: lehmille ja poroille. Heinä säilötään torniin, aumaan ja paaliin. Pertti kuljettaa viitisenkymmentä pyöröpaalia ennen lumen tuloa porojen talviruokintaa varten 40 km päähän Pokkaan.

Kittilän Kiistalan kylässä sijaitsevalle kotipihalle näkyy Levi –tunturi, jonne on kuitenkin matkaa maanteitse 60 km ja kelkkareittiä pitkin 36 km. Kittilän keskustaan on matkaa hyväkuntoista päällystetietä päästellen 42 km, jonne Pertti hurauttaa tuliterällä, käsihallintaisella Volvollaan kerran pari viikossa. Etelän miehelle pitkiä matkoja, lappilaiselle ihan vieressä.

Pertti asuu alkuperäisessä kotitalossaan Eissi –äidin kanssa. Kauno Sannansa ja tyttäriensä Katin ja Kaisan kanssa ovat rakentaneet kotinsa tilan läheisyyteen samalle kylälle, joten navettamatkakaan ei pituudellaan isäntäparia rasita.

Kauno on tilan varsinainen poroisäntä. Porojen määrään Pertti kuittaa, että ”onhan niitä kahta puolen puuta”, ja nauraa virnuillen päälle. Haastattelun hetkellä Kauno oli jo poroerotuksilla. Teurasporot kokevat matkansa pään syys – marraskuussa Kittilän maatalousoppilaitoksen tiloissa olevassa teurastamossa. Vasojen merkinnät hoidetaan alkukesästä. Porokarjatilan kalustoon kuuluvat luonnollisesti myös lumikelkka ja mönkijä.

Pertti tekee liikuntaesteisyydestään huolimatta traktorillaan kaikkia karjatilan töitä sekä urakoi talviteiden lumentorjunnassa. Pertti ja John Deere varustettuna lingolla ja lumikauhalla pitävät mm. Kittilässä sijaitsevan ruotsalaisen Riddarhyttanin Suurikuusikon –kultakaivoksen tiet ja kentät vapaina lumesta.

Tavallisesti Pertin lumikierros kestää 4 – 6 tuntia. Pisimmät yhtämittaiset keikat ovat kestäneet kellon ympäri. Enimmillään lunta on tullut maahan asti yhdessä yössä 60 cm. Silloin Pertin JD ja linko – kauha –yhdistelmä oli ainoa ”läpimenevä” aurauskalusto. Näille tienoille pysyvä lumi tulee marraskuussa ja häviää vappuun mennessä.

Teiden auraukseen Pertti mielisi linkoa nopeampaa alueauraa. Rovaniemen Agrimarketin Jukka Paakki oli paikalla kun Pertti erehtyi sanomaan tämän ääneen, ja saattaa olla, että asia on jo tällä hetkellä molempia osapuolia tyydyttävässä tilanteessa.

Kylän ensimmäinen JD 1989

Rytkösen tilan ensimmäinen John Deere 2450 oli samalla Kiistalan kylän ensimmäinen Jussi Peura. Sen jälkeen JD –putki ei ole heillä katkennut. Tämä malli vaihtui 1995 uuteen 6200:een. Rytköset vaihtavat traktoriaan selvästi harkiten. Niinpä JD uusiutui vasta viime elokuussa 6420 S Plus AutoPowriksi. Pysyvään pihakalustoon kuuluvat lisäksi 60 –luvun MF ja Nuffi.

Pertin rajalliset liikuntamahdollisuudet huomioiden tämä uusi JD sisältää lähes kaikki mahdolliset varusteet: Automaattivaihteisto, 50 km/h, jousitus etuakselilla ja ohjaamossa, ohjaamoilmastointi, 600-38 / 540-24 rengastus ja Quicke 960 kuormain.

JD-kokonaispaketti on jo niin monipuolinen ja varustelu toisiaan täydentävä, että lumiketjujakaan ei näillä korkeuksilla ja näissä töissä tarvita.

- John Deeren tuotekehitys on alansa kärjessä. AutoPowr on varmasti kehityksen huippua. Ajonopeuden säätely käy todella kevyesti ja tasaisesti. Eikä merkki pysyisi vaihdossa aina entisenä, ellei se olisi niin sopiva minun ja meidän käyttöön. Tässä yksi naapuri oli kyydissä joku päivä sitten, ja isäntä ihan kiroili kun ihmetteli tämän päivän Jonnikan ohjaamo- ja ajo-ominaisuuksia, kertoilee Pertti tupakkitauollaan.

Hissi ja AutoPowr

Ensimmäisessä JD 2450:ssä oli Pertin käsikäyttöä varten vain vivulla käytettävä kuiva ajokytkin. Pertti kertookin miehen olleen usein päivän päätyttyä ”takki tyhjänä”.

Seuraava JD 6200 oli jo varustettu napilla hallittavalla hydraulisella kytkimellä ja pikavaihteilla, joten Pertin meno helpottui ja vauhdittui.

Tähän Jonnikkaan kittiläläinen Hannu Levinheimo suunnitteli ja teki sähköisesti hallittavan hydraulisen istuinhissin, jolla Pertti pääsee helposti nousemaan ohjaamoon ja sieltä pois.

Nykyiseen 6420:een siirryttäessä hissin runkoon piti hitsata vain jatkopala, koska traktorin korkeus nousi entisestä. Pertin special-hissillä on oma hydraulipumppunsa ja hallintavirtaa otetaan suoraan akulta. Lepotilassa hissi-istuin on käännetty pystysuoraan ylös oven kylkeen. Tervejalkaiset kuljettajat joutuvat tämän vuoksi kulkemaan oikeasta ovesta.

Ohjaamon hallintalaitteisiin piti tehdä ainoastaan yksi pieni lisäys. Jarrun käyttöä varten Pertille on asennettu polkimiin yksinkertainen holkki, johon sujautetaan vääntövarsi. Kauno nakkaan sitten ajovuorollaan kepin nurkkaan, jotta hänellä on esteetön kulku ohjaamoon.

Siirtyessään pyörätuolinsa ja ohjaamoistuimensa väliä Pertti käyttää todella näppärästi istuinhissiä, jonka hallintanupit ovat joustavasti kaapelin päässä. Tärkeänä välietappina hissin istuimen ja kuljettajan istuimen välillä on apumiehen istuin.

Kauno–veljen loukattua jalkansa joku aika sitten Pertti joutui hoitamaan ”Kaunolle kuuluvia” karjatilan traktoritehtäviä. Silloin välillä piti saada pyörätuolikin mukaan. Sen Pertti noukki tuolia kaatamatta etukuormaimen kauhaan.

Muitakin tarvitsijoita?

Kirjoittajan mieleen tulee väistämättä, että Suomessa on varmasti liikuntaesteisiä, innokkaita traktorimiehiä, joille John Deere AutoPowr ja Levinheimon Hannun hissi saattaisivat olla uuden työelämän alku.

Mieleinen työ kunnon välineillä on meille kaikille lähes parasta terapiaa.

Kiitos Pertti, että saimme tulla käymään, ja kerroit meille avoimesti tilanteestasi! Vauhdikkaita, pöllyäviä lumikilometrejä sinulle ja Jonnikallesi!